Työssäni luon hyvinkin syviä ja tiiviitä suhteita hoidettaviin koiriin sekä hevosiin. Jotkut heistä vain yksinkertaisesti ovat erityisiä ystäviä, joihin kiinnyn. Hoidin Arskaa, äärettömän herkkää, sympaattista, machoa ja lempeää sekä iloista englannin bulldoggia monen monituista kertaa onnellisena.

Saimme katkaistua korvatulehdus/antibioottikierteen, jonka jälkeen ylläpidimme hyvää oloa hieronnalla ja laserhoidolla. Naureskelin usein Arskan omistajan kanssa erikoisia työasentojani riippuen siitä, oliko Arska leikkisällä tuulella tai muuten vain kävi välillä pyörähtämässä hengähdystauon palaten sitten luokseni hännäntöpö heiluen ja pusuja antaen.

Kunnes tuli päivä, jolloin kuulin, että Arskan sydän oli pettänyt ja hän oli lähtenyt pois luotamme. Veltto sydän, eräs rodun tyyppivioista aiheutti kuoleman. Se oli joutunut koville litteäkuonoisille roduille tyypillisten hengitysvaikeuksien takia. Tuntuu pahalta ajatella, mitä ihmisen jalostustoiminta on saanut aikaiseksi. Niin kertakaikkisen upea luonne laitettuna kroppaan, jossa peruselintoiminnot ovat vaikeita. Toivoisin syvästi, että tilannetta saataisiin muokattua toiseen suuntaan ja pystyttäisiin muuttamaan koirien ulkonäköä sellaiseksi, että niiden olisi rakenteellisesti hyvä olla. Sillä silloin me ihmisetkin saamme itsekkäästi ajatellen enemmän ihanaa aikaa rakkaiden koiriemme kanssa.

Arska, kaipaan sinua…